Elämän tarkoitus
Oletko jo löytänyt elämäsi tarkoituksen?
Jos olet, onnittelut siitä!
Moni meistä vielä etsii sitä ja vielä useampi on sitä vaihtanut, useammankin kerran.
Voimme pohtia asiaa yksilötasolla; mikä on minun elämäni tarkoitus tai yleisemmällä tasolla, mikä on ylipäätään elämän tarkoitus, miksi me, lajimme, planeettamme, galaksimme on täällä?
Joillekin elämän tarkoitus on hyvin yksinkertainen; tehdä asioita, jotka tekevät onnellisiksi oli se sitten muiden auttaminen, harrastukset, menestyminen uralla. Toisille usko ja itseään suuremman palveleminen antavat olemassaololle merkityksen. Osa hakee vastauksia mietiskelyn ja filosofian kautta. Joillekin elämän tarkoitus on vain yrittää pysyä hengissä, taistella, selviytyä, joko fyysisessä tai psyykkisessä mielessä. Sitten on niitä, jotka ovat kyllästyneet koko etsintään ja toteavat nihilistin tavoin, ettei millään ole mitään väliä, kuolemme kuitenkin kaikki.
Arvomme, elämäntapamme ja mahdollisuutemme vaikuttaa omaan elämäämme muuttuvat elämämme aikana. Siksi jokainen meistä välillä pysähtelee pohtimaan elämäänsä, kenties kyseenalaistaa aikaisemmat pohdintansa ja näkee asiat uudella tavalla; Onko olemassaololleni jokin suurempi syy? Miksi juuri minä olen olemassa? Juuri tässä ajassa? Vai olenko vain seuraus vanhempieni ja esivanhempieni lisääntymisestä, pitkän tapahtuma-ketjun tulos ilman sen kummenpaa tarkoitusta? Aivan kuten lajimme, planeettaamme ja universumimmekin.
Todennäköisyys jokaisen meistä olemassaololle on käsittämättömän pieni ja silti olemme syntyneet. Sen ihmeellisyys saa meidät miettimään ja etsimään suurempaa syytä, vaikkei sellaista olisikaan.
Etsimme vastauksia sillä olemme tietoisia itsestämme ja olemassaolostamme. Meille ei ehkä riitä selitykseksi se, että olemme voittaneet pääpalkinnon elämän arpajaisissa. Haluamme, että elämällämme olisi jokin merkitys ja että meillä olisi täällä jokin muukin tarkoitus kuin vain elää, nauttia, välillä surra ja lopulta kuolla.
Kaikki lähtee tarpeista, joita meillä on. Jos koemme elämämme mielekkääksi, tunnemme itsemme tarpeellisiksi, meillä ei ehkä ole syytä etsiä vastauksia olemassaolon kysymyksiin. Jos puolestaan olemme kriisissä tai masentuneita tai kaikesta hyvästä huolimatta tunnemme tyhjiön sisällämme, jonkin palan puuttuvan, kertoo se täyttymättömistä tarpeista. Yritämme täyttää tuota tyhjiötä toissijaisilla teoilla; ostoksilla, muilla ihmisillä, vallalla tai turruttavilla aineilla. Ne eivät kuitenkaan peitä kuin hetken tuon tyhjyyden tunteen.
Tie omaan itseen, oman elämän tarkoituksen löytäminen, ei koskaan löydy tukahduttamalla omia tunteita ja tarpeita. Niiden tiedostaminen on lähtökohta ja niiden niiden syiden selvittäminen avainasemassa oman onnen ja henkisen tasapainon löytämisessä.
Etsimme vastauksia silloin kun aikaisemmat vastaukset eivät tyydytä. Olemme kenties pysähtyneenä emmekä löydä oikeaa tietä eteenpäin. Joskus elämän tarkoitus löytyy helposti. Huomaamme kuinka tärkeitä ympärillä olevat asiat ovat. Löydämme iloa ja rauhaa tuovia asioita, rakastumme. Alamme tehdä sitä mistä olemme jo kauan haaveilleet.
Joskus taas etsimme kauempaa. Syvennymme filosofioihin, historiaan tai suuntaamme katseemme avaruuteen. Yksi asia on kuitenkin selvä - jokainen löytää itse oman elämänsä tarkoituksen, joskus pidemmän ajan tai suuremman mutkan kautta. Koska kyseessä on henkilökohtainen asia, ulkopuolelta määrätty tarkoitus sopii vain harvoin.
Kun elämän tarkoitus on sitten löytynyt, elämäkin tuntuu helpommalta. Ainakin, jos voimme elää sen mukaisesti. Jos olosuhteet pakottavat elämään toisin, aiheuttaa se aina ristiriitoja ja ongelmia hyvinvoinnissamme. Silloin emme pääse tasapainoon. Silloin elämä tuntuu raskaalta ja meillä kuluu valtavasti resursseja tasata mieltämme jatkuvasti kuormittavilta, ulkoisilta tekijöiltä.
Avain elämän tarkoitukseen löytyy jokaisesta itsestään. Se on matka oman itsen sisälle. Itselle tärkeiden asioiden selvittämisessä ja oman itsen merkityksellisyyden tai merkityksettömyyden hyväksymisessä.
Joskus näiden käsittelemisessä tarvitaan muiden ihmisten apua ja tukea. Vaikeat muistot eivät katoa mielestämme vaan alati vaikuttavat toimintaamme, vaikka emme niitä tiedostaisikaan. Ne vaativat työtä, neutralisointia, hyväksyntää, asioiden läpikäymistä ja elämistä uudelleen tunnetasolla. Joskus tämä on hyvinkin kivuliasta ja vaatii paljon sekä aikaa että voimia. Aina se on kuitenkin kannattavaa, eikä koskaan liian myöhäistä.